“Ei sitä oikein muuta osaa, niin pitää tehdä sitä missä on hyvä!”

Sotilaskeittäjän tehtävissä ruoanlaitosta innostunut Petri Mykkänen suunnitteli hakeutuvansa armeijan jälkeen ammattikorkeakoulun restonomiopintoihin. Lehdestä bongattu catering-alan perustutkinnon opiskelijahaku muutti kuitenkin suunnitelmia, ja niin Mykkänen aloitti palveluvastaavan tehtäviin pätevöittävän kaksivuotisen tutkinnon suorittamisen PAOKia edeltäneessä Kuopion Talouskoulussa syksyllä 2000.

Opinnot ovat antaneet Mykkäselle vahvan pohjan ravintola-alalle, josta on reilun kahden vuosikymmenen kuluessa kertynyt laajaa kokemusta ulkomaita myöten. Nykyisin Kuopiossa Ehta-ravintolassa salin vuoropäällikkönä työskentelevä Mykkänen on tekemäänsä uravalintaan tyytyväinen: – Ei sitä oikein muuta osaa, niin pitää tehdä sitä missä on hyvä!

Kuinka tulit hakeneeksi PAOKiin?

– Lukion ja armeijan jälkeen hain Savonia-ammattikorkeakoulun restonomiopintoihin, mutta sitten huomasin lehdestä Talouskoulun opiskelijahaun ja laitoin hakemuksen. Tulin valituksi, ja olen vieläkin tyytyväinen, että kaikki meni näin. Ylioppilastaustalla sain hyväksiluvut reaaliaineista ja pääsin kiinni käytännönläheiseen oppimiseen. Näin sain perusteet haltuun ja innostuin alasta aina vain lisää.

Kerro vähän opiskeluajastasi?

– Muistelen opiskeluvuosia lämmöllä; koulu oli pieni ja opetuksen taso erinomainen. Talouskoulussa vallitsi hyvä yhteishenki, ja kaikki opiskelijoista opettajiin tunsivat toisensa. Se oli niin lämminhenkinen paikka, jossa vallitsi semmoinen sydämellinen meininki.

Käytäntöön pääsit kiinni myös työharjoitteluissa?

– Joo, ja opiskelujen aikaan oli parhaimmillaan kolmekin työpaikkaa, joten monenlaista käytännön kokemusta tuli hankittua opintoihin liittyvien harjoittelujen lisäksikin. Hyvä paikka palveluvastaavan opintoja ajatellen oli Antell-Catering Microteknialla, jossa karttui lounas-, kahvila- ja juhlatarjoilupuolen osaamista. Kuopion Rossosta taas sain hyväksiluetuksi anniskeluopinnot.

Mikä oli parasta PAOKissa?

– Se lämminhenkisyys ja empatia…opiskelijoiden ymmärtäminen ja arvostaminen, sillä on ollut suuri merkitys. Se on varmaankin juuri se, miksi oppi tarttui niin hyvin – kun on mukavia ihmisiä opettamassa, on oppiminen mielenkiintoista ja mielekästä. Uskon, että koulun hyvä maine selittyykin pitkälti juuri tuolla, miten kaikki otetaan vastaan sellaisina kuin ovat.

Mikä oli parasta opinnoissa?

– Opinnot antoivat tosi hyvät valmiudet elämään ja elämänhallintaan ylipäätään, kun ne oli niin arkisiakin juttuja. Toisaalta taas opinnot loivat ammatillisen pohjan melkein mille vain. Vaikka catering-perustutkinnossa painottui suurkeittiöpuoli, olen tehnyt enemmän ravintola- ja salipuolta. Hyvä ja vakaa pohja ruoanlaittamisesta on kuitenkin sekin auttanut uran varrella, sillä täytyy olla ymmärrys perusteista, jotta tätä työtä pystyy tekemään uskottavasti.

Mitä olet tehnyt valmistumisen jälkeen?

– Valmistumisen jälkeen lähdin Kemiin, jossa työskentelin Päivikki Palosaaren ravintoloissa – ensin hotelli Merihovin fine dining -ravintolassa a la carte -salia tehden sekä lisäksi lounassalia ja baaritarjoilua sekä respaakin yövuoroissa. Kesäisin taas pääsin anniskelemaan sekä laittamaan pyttipannua turisteille Hullunmylly-ravintolan festivaalimeininkeihin. Monenlaista pääsin tekemään myös Päivikin Hullu Pohjola -ravintolakompleksin texmex-ravintolassa ja yökerhossa.

Vuonna 2004 aloitin Haaga-Helialla restonomiopinnot Oulussa, ja opintojen kautta lähdin puoleksi vuodeksi vaihtoon Ealingin yliopistoon Englantiin. Se oli mielenkiintoinen kokemus; opetus oli pääasiassa teoriapohjaista, mutta oli myös keittiökurssi, jossa toteutimme tiimillä teemaillan saliasiakkaille – suunnittelimme menut, kokkasimme ja tarjoilimme. Talouskoulun pohjaopinnot auttoivat tässä, ja vaihtokokemus itsessään kasvatti itsevarmuutta ja ymmärrystä eri kulttuureista.

Olen kotoisin Pielavedeltä, ja kun perheenlisäystä alkoi olla näköpiirissä, muutimme lähemmäksi kotiseutua Lapinlahdelle vuonna 2006. Samalla aloitin työt Iisalmen Rossossa – ensin tarjoilijana, josta etenin vuoropäälliköksi. Jossain välissä toimin Sokos Hotel Koljonvirrassa 1,5 vuotta ravintolapäällikkönä saman hotellikokonaisuuden irkkupubi O’Nelly’sissä ja yökerho Bepopissa. Näin hurahti Osuuskauppa Peeässällä vuoteen 2018, jolloin eteeni avautui mielenkiintoinen uramahdollisuus.

Ruoka- ja ravintolapalveluja tarjoava Leijona Catering etsi vuoropäällikköä Sukevan vankilaan. Vankiloiden omaa ruokahuoltoa oli alettu siirtämään Rikosseuraamuslaitokselta (Rise) Leijonalle vuonna 2017, ja 2018 oli Sukevan vankilan vuoro. Kun laaja kokemukseni kävi ilmi, päädyttiin hakunimikettä muuttamaan, ja niin aloitin ravintolapäällikkönä Leijonalle täysin uudessa kohteessa. Työ vankilassa oli mielenkiintoista ja opettavaista, ja pääsin myös muutosjohtamaan. Ympäristö oli hyvin turvallinen – koskaan ei esimerkiksi pelottanut!

Kaupallinen kipinä kyti kuitenkin takaraivossani, ja niin palasin Iisalmeen toukokuussa 2022 ravintolayrittäjä Olli Ylhäiselle ravintolatoimen koordinaattoriksi hänen yrityksiinsä. Työskentelin Ylhäisen Raatihuone-ravintolassa, Maku-bistrossa ja lounasravintola Ilvolanpirtissä suunnitellen ja koordinoiden ravintolatoimintaa kakkosmiehenä. Talouskoulun opiskeluvuosista tuttu Kuopio, jonka olen aina tuntenut henkiseksi kodikseni, alkoi kuitenkin kutsua alkuvuodesta 2023.

PeeÄssällä oli Kuopiossa avoinna kaksi erillistä ravintolapäällikön paikkaa; äitiysvapaan sijaisuus Wanhassa Satamassa sekä positio juuri perustettavassa Bona-ravintolassa. Laaja kokemukseni PeeÄssältä Iisalmesta realisoitui hakiessani, sillä minun katsottiin olevan pätevä vastaamaan molemmista! Ravintolan perustaminen oli hieno kokemus lupa-asioiden suunnitteluineen kaikkineen, ja tietysti Wanha Satama oli iso kokonaisuus sekin. Tuttuihin kuvioihin oli mukava palata! Hetken aikaa käväisin Amarillossakin, kunnes siirryin ravintola Ehtaan marraskuussa 2023 salin vuoropäälliköksi.

Kuinka opinnot ovat hyödyttäneet sinua käytännön työssä?

– Ymmärrys suurtalouskeittiön toiminnasta, siis laitteista ja niin sanotusti isolla kattilalla keittämisestä auttoi itseäni tosi paljon sisäistämään toimintaa Leijonalla Sukevan vankilassa, jossa varsinkin alkuvuosina keitin itsekin paljon.

Millaiselle henkilölle kokin työ mielestäsi sopii?

– Palo ruokaan on ykkösasia! Toki tähän pystyy ilman intohimoakin, mutta silloin homma vaikeutuu, sillä työajat ovat etenkin ravintolapuolella haastavia. Luovuuttakin tarvitaan, ja makuaisti on tärkeässä roolissa – se, että oppii luottamaan omaan kieleensä. Reseptiikan lukeminen ja monistaminen puolestaan vaatii matemaattisia taitoja. Ja tietysti tarvitaan myös mielenkiintoa alaan ja uusimpien trendien seuraamiseen sekä halua ylläpitää ja kehittää omia taitoja ja asiakasymmärrystä muuttuvassa ajassa.

Millaisia terveisiä lähettäisit kokkiopintoihin hakeutumista suunnitteleville, esimerkiksi jatko-opintoja pohtivalle lukiota päättävälle?

– Jos ruoka ja ravintola-ala kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti ottaa perusteet haltuun PAOKin ravintola- ja catering-alan perustutkinnolla. Opiskelijatarinani toivottavasti vakuuttaa siitä, että näin laaja-alainen koulutus tosiaan antaa hyvät eväät tulevaisuuden työuralle!