Laitoshuoltajan ammattiin valmistunut Jenni Kinnunen: Työ on arvokasta työtä, jota ilman sairaala ei toimi
Kuopiolainen Jenni Kinnunen, 35, aloitti puhtaus- ja kiinteistöalan opinnot PAOKissa elokuussa 2020 ja suoritti laitoshuoltajan ammattitutkinnon vajaassa vuodessa toukokuussa 2021. Suoraan vakituiseen työhön KYSillä työllistynyt Jenni valitsikin laitoshuoltajaopinnot, koska halusi kouluttautua nopeasti ja työllistyä helposti merkitykselliseen työhön.
Kuinka tulit hakeneeksi koulutukseen?
– Kaksi vuotta kotona lasta hoidettuani halusin ammatin, jolla työllistyisin varmasti. Hain ensin PAOKin koulutukseen henkilökohtaiseksi avustajaksi, mutta vaihdoin laitoshuoltajaopintoihin hyvän työllisyystilanteen vuoksi. Täällä Kuopiossa Servicalla on laitoshuoltajille todella suuri tarve esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa ja terveydenhuollossa, ja nopea kouluttautuminen alalle oli sekin vetovoimatekijä. Myös oma äitini on toiminut laitoshuoltajana 40 vuotta, joten tiesin, mitä työ pitää sisällään.
Kerro vähän opiskeluajasta ja siitä, millainen paikka PAOK oli opiskella?
– Opiskelu alkoi koululla elokuussa kahden kuukauden lähiopetusjaksolla, ja jo lokakuussa siirryin suoraan harjoitteluun KYSille, jossa sitten tapahtui kaikki jatko-opetus, muun muassa näytöt. Koululla kävin harjoittelun aikana vain muutamia yksittäisiä päiviä, ja laitoshuoltajaksi valmistuin 31.5.2021. Tuona päivänä aloitin myös laitoshuoltajan vakituisessa työsuhteessa KYSillä. Itse opiskelusta jäi ihan parhaat muistot ja pelkkää hyvää kerrottavaa.
Mielestäni PAOK on paras kaikista aiemmista opiskelupaikoistani. PAOK on kuin pieni perhe, jossa uusi oppija vastaanotetaan yksilönä; vahvuuteni kartoitettiin, ja laaditun suunnitelman kanssa sitten jatkettiin eteenpäin. Itselleni on jäänyt koulusta tunne välittämisestä, sillä esimerkiksi kuulumisiani tiedusteltiin harjoittelupaikaltakin aidon kiinnostuneena. Vanha miljöö on myös kodinomainen, ja jo se saa tuntemaan, ettet ole missään laitoksessa, josta on tarkoituksena vain valmistua nopeasti.
Miten opinnot ovat hyödyttäneet sinua käytännön työssä?
– Opetus oli mielestäni taitavaa ja ammattimaista, ja ryhmäkokojen ollessa pieniä opiskelijoihin todella panostettiin yksilöllisesti. Koulusta sain alkusysäyksen ja perustiedon hyväksi pohjaksi, ja Koistisen Kirsi oli aivan paras opettaja ikinä! Tätä Kirsin antamaa pohjaa alettiin sitten kehittää edelleen KYSin huikeiden työnohjaajien kanssa, ja myös heille kaikille on annettava iso kiitos siitä, että kouluttautuminen onnistui näin hyvin ja nopeasti!
Kuinka olet viihtynyt uudessa työssäsi?
– Olen viihtynyt KYSillä ja Servican palveluksessa hyvin. Töitä on paljon, ja myös ylityötä on tarjolla, sillä tekijöitä ei ole tarpeeksi. Itse olen poliklinikan puolella töissä, joten en tee iltoja tai viikonloppuja. Näin sopii minulle pienen lapsen vanhempana hyvin. Servica on hyvä ja varma työnantaja, joka tarjoaa joustavuutta, hyvät edut ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön. Täällä on mielestäni hyvin huomioitu, että työntekijällä on elämää myös työn ulkopuolella.
Minkälaisia ammatillisia unelmia sinulla on?
– Uralla eteneminen on käynyt mielessä, mutta suunta ei ole vielä aivan selvillä. Se on kuitenkin varmaa, että tahdon tulevaisuudessa kouluttautua lisää vaikkapa työn ohessa. Ajatus esimerkiksi esimiestyöhön etenemisestä tuntuu mielekkäältä vaihtoehdolta, sillä mielestäni siinä tarvitaan käytännön kokemusta ruohonjuuritason työstä.
Millaisia terveisiä haluaisit lähettää hakemista suunnittelevalle?
– Ehdottomasti kannustan hakeutumaan koulutukseen ja tulemaan vaikkapa sairaalaan töihin, sillä töitä löytyy varmasti! Ala kärsii mielestäni stigmasta, ja usein ihmiset tuntuvat kuvittelevan sairaalaa kamalana paikkana, josta saa koronan ja kaikki muutkin tartunnat. Todellisuudessa tekeminen on päinvastoin todella suojattua ja esimerkiksi poliklinikalla ollaan lopulta vähän tekemisissä potilaiden kanssa. Usein myös luullaan, että laitoshuoltajat vain siivoavat. Tämä työ on kuitenkin muutakin.
Puhtaudesta huolehtimisen lisäksi työ on ohjaamista ja auttamista, ja tässä pääsee kokemaan kiitollisuutta. Kiitollisuus työstä oikeastaan eniten kannatteleekin, sillä pääset vaikuttamaan kaikkien sairaalassa työskentelevien arkeen. Vanhanaikaiset ajatusmallit ja hierarkiat ovat murroksessa, ja nykyisin vallalla alkaa olla jo ymmärrys siitä, ettei kenenkään työ ole vähempiarvoista. Jos jokin osa puuttuu, sairaala ei toimi. Toivoisin, että myös laitoshuoltajat itse arvostaisivat enemmän omaa työtään.
